Painovoimaisen ilmanvaihdon ABC

Luon­non­mu­kai­sen eli pai­no­voi­mai­sen ilman­vaih­don suo­si­mis­ta pide­tään jos­kus perä­pei­liin kat­so­mi­se­na ja jopa epäe­ko­lo­gi­se­na rat­kai­su­na – koneel­li­nen ilman­vaih­to läm­mön tal­tee­no­tol­la on kuu­lem­ma tätä päi­vää. Me näem­me toi­sin: pai­no­voi­mai­nen ilman­vaih­to on par­haim­mil­laan hie­nos­tu­nut jär­jes­tel­mä, joka edel­leen kehi­tet­ty­nä vas­taa konei­ta parem­min tule­vai­suu­den haas­tei­siin. Koneel­li­ses­sa ilman­vaih­dos­sa on lisäk­si sel­kei­tä ongel­mia, mut­ta ne ovat toi­sen kir­joi­tuk­sen aihe. Nyt käym­me läpi mis­tä pai­no­voi­mai­ses­sa ilman­vaih­dos­sa on kyse.

Painovoimainen ilmanvaihto perustuu luonnonlakeihin

Läm­min ilma nousee ylös­päin, vii­leä las­keu­tuu alas­päin. Vedon tun­net­ta ei syn­ny, kun kor­vausil­ma ote­taan huo­ne­ti­lan ylä­osas­ta, kuten sei­nä­räp­pä­näs­tä, ja pois­te­taan huo­ne­ti­lan alao­sas­ta, kuten tuli­pe­sän suu­luu­kun kaut­ta. Uunien pala­mi­sil­man tar­pees­ta syn­ty­vä veto huo­leh­tii pois­toil­man­vaih­dos­ta. Perin­tei­sis­sä raken­nuk­sis­sa on kor­kea, muu­rat­tu savu­piip­pu, jon­ka hor­mien kaut­ta ilma pois­tuu tehok­kaas­ti läm­mi­tys­kau­del­la. Nero­kas inno­vaa­tio on uunin ylä­osaan avat­tu täh­ti­vent­tii­li, jon­ka kaut­ta ilma pois­tuu hor­miin sil­loin­kin, kun savu­pel­ti on kiin­ni. Nyky­ra­ken­ta­mi­ses­sa vie­ras­te­taan yhdis­tet­ty­jä savu- ja ilma­ka­na­via. Tämä toi­mi­va rat­kai­su on kui­ten­kin edel­leen mah­dol­li­nen. Asias­ta kan­nat­taa neu­vo­tel­la palo­tar­kas­ta­jan kans­sa. Uudis­ra­ken­ta­mi­ses­sa on hyvä täh­ti­vent­tii­lien lisäk­si raken­taa eril­li­siä pois­toil­ma­ka­na­via savu­piip­puun.

Korvausilma räppänästä, ei lattianraoista

Raik­kaan kor­vausil­man saan­ti on tär­keä osa kaik­kea ilman­vaih­toa. Jos hal­lit­tua sisään­ot­toa ei ole jär­jes­tet­ty, kor­vausil­ma työn­tyy huo­ne­ti­loi­hin epä­puh­tai­ta väy­liä, kuten sei­nän ja lat­tian raois­ta. Perin­tei­ses­sä hir­si­ta­los­sa­kin kor­vausil­ma pitäi­si ottaa huo­ne­ti­lan ylä­osas­sa sijait­se­vas­ta räp­pä­näs­tä, ei raken­teen läpi. Ikku­noi­ta ja ulko­vaip­paa tii­vis­tet­täes­sä onkin aina var­mis­tet­ta­va riit­tä­vä ja hal­lit­tu kor­vausil­man saan­ti.

Väitettyjä ongelmia ja niiden yksinkertaisia ratkaisuja

Kesäl­lä pai­no­voi­mai­nen ilman­vaih­to toi­mii huo­nom­min kuin läm­mi­tys­kau­del­la, kos­ka sisä- ja ulkoil­man väli­nen läm­pö­ti­lae­ro on pie­ni. Sil­loin kui­ten­kin voi­daan ava­ta ikku­nat tai aut­taa luon­toa pois­ta­mal­la ilmaa huo­ne­ti­lan ylä­osas­ta, mihin tar­koi­tuk­seen van­hois­sa talois­sa on usein täh­ti­vent­tii­lien lisäk­si pois­toil­ma­räp­pä­nöi­tä katon rajas­sa. Koneel­li­sen ilman­vaih­don etu­na pide­tään läm­mön tal­teen­ot­toa, mut­ta sekin on tek­ni­nen jär­jes­tel­mä jol­la on tiet­ty käyt­töi­kä. Luon­non­la­kien avul­la toi­mi­va sys­tee­mi ei sit­ten kulu­ta­kaan lain­kaan säh­köä, ja sen elin­kaa­ri on yhtä pit­kä kuin muu­rat­tu­jen raken­tei­den – hyvin huol­let­tu­na hel­pos­ti sata vuot­ta.

Todel­li­nen syy pai­no­voi­mai­sen ilman­vaih­don kri­ti­soin­tiin saat­taa­kin olla usein, että sii­tä ei tah­do syn­tyä bis­nes­tä kone­kaup­piail­le. Yhteen­ve­to­na todet­ta­koon, että perin­tei­nen jär­jes­tel­mä hyvin huol­let­tu­na ja oikein käy­tet­ty­nä sopii van­haan ja uuteen taloon huo­leh­tien niin raken­nuk­sen kuin asuk­kai­den­kin ter­vey­des­tä.

PEKKA SAATSI

Teks­ti on alun perin jul­kais­tu SAATSI Ark­ki­teh­tien blo­gis­sa 24.5.2016.